Pala nyky-kreikkaa; skootteri, tuolit ja turistikauppa.
Lotta Omonialla ilta-auringossa
Sandaalikaupan "näyteikkuna"
Zeuksen temppeli
Monastirakin metroasemalta
Plakan kaupunginosasta
Monastiraki iltahämärässä
Ateena yöllä
Pireuksen satamasta aamulla
(Mini) Saarihyppely Kreikassa kesällä 2006
Pitkään haaveeena ollut matka Kreikan saarihyppelylle toteutui vihdoin kesällä 2006. Koska meillä oli vain viikko aikaa, jäi hyppely erittäin suppeaksi, käsittäen vain kolme kohdetta, joista yksi ei ollut saari laisinkaan. Huolellisten valmistelujen tuloksena oli tiukka aikataulu ja hyvältä näyttävä suunnitelma. Lennot Sterlingillä Haniaan ja sieltä Ateenaan, ateenasta Santorinille ja sieltä takaisin Kreetalle.
Ateena
Yö Hanian lentokentällä
Sterlingin lento laskeutui Haniaan aikataulun mukaan puolen yön aikaan. Olimme päättäneet viettää yön kentällä, koska hostellin maksaminen muutamasta tunnista tuntui järjettömältä. Hanian lentokentän penkit olivat uskomattoman epämukavat nukkua. Niillä kyllä pystyi makaamaan, mutta penkkien välissä oli pieni kohouma, mikä herätti heti kun oli saanut unen päästä kiinni. Kun olin saanut muutamaksi tunniksi unen, heräsin outoon ääneen. Kissa naukui. Kuvittelin kuulevani harhoja unissani, mutta hetken kuluttua valkea kollipoika tuli kerjäämään rapsutusta. Oikeasti, vain Kreikassa on kissoja lentokentällä!
Sataman tunnelma
Auringon noustessa otimme taksin Soudan satamaan. Ystävällinen ja rauhallisesti ajava taksikuski opasti mistä voimme ostaa liput laivaan. Laiva oli ilmeisesti juuri tullut satamaan, koska sieltä purkautui satoja ihmisiä ja autoja pois. Toinen lauma ihmisiä oli laivan ulkopuolella odottamassa. Pikkusataman tunnelma oli mielenkiintoinen ja laivasta poistuvia ihmisiä oli hauska seurata.
Itse laivaan pääsy oli erittäin mielenkiintoinen. Jossakin vaiheessa autokannen luukusta päästettiin ihmisiä sisään, jolloin ajattelin, että tuosta mennään sisään, koska paikalliset todellakin rynnivät sinne. Menimme perässä, lippua ei juurikaan kyselty, mutta mistään ei möyskään näyttänyt pääsevän laivan matkustajakansille sisään. Jossakin vaiheessa selvisi, että autokannella oli tavaransäilytys, minne ihmiset tungeksivat.
Aikataulun mukaan laivan piti lähteä kahdeksalta, ja vasta varttia vaille sinne pääsi uudet matkustajat. Jotenkin kreikkalaiset olivat kuitenkin tehokkaita ja laiva pääsi kuin pääsikin ajallaan matkaan. Laiva oli erittäin iso ja siitä tuli mieleen Lemmenlaiva sarjan laiva. Etsimme pehmeän penkin ja nukuimme siinä monta tuntia, ehmeä sohva keskellä meteliä oli nimittäin mitä mainoin peti. Loppumatkan olimme aurinkokannella ja nautimme ensimmäisen kreikkalaisen aterian, Gyrosta. Lautasellinen Gyroslihaa ja pitaleipä maksoi 5 euroa. Hinta oli siis noussut euron myötä reippaasti.
Pireuksesta eteenpäin
Laiva saapui Pireukseen ajallaan ja laivasta päästyämme etsimme matkatoimiston ja ostimme liput muutaman päivän päähän Santorinille. Ensimmäisessä matkatoimista ei puhuttu englantia ja täti ei tajunnut ollenkaan mitä me halusimme. Seuraavassa kyllä puhuttiin englantia ja liputkin ostimme sieltä, meitä taidettiin tosin huijata sanomalla, että halvempaan laivaan ei muka olisi ollut lippuja.
Pireuksen metroasema oli siisti ja uudenoloinen, se siis oli luultavasti kunnostettu olympialaisia varten. Liput maksoivat 70 senttiä kappaleelta ja automaateissa oli englanniksi selostukset mikä lippu on mikäkin. Omonialla pois jäätyämme piti kaivaa kartta esiin ja etsiä reitti Hotel Aristotelekselle. Hotelli oli Kreikkalaiseen tyyliin sisustettu ja se oli myös ruma ja siisti. Huone oli pieni ja siisti.
Ensimmäinen ilta kului aluetta kierrellen ja syöden. Omonian alueella söimme alkupalat Neon-nimisessä ravitolassa. Matkan ensimmäinen Kreikkalainen salaatti oli loistavan makuinen ja ensimmäinen Fanta Lemon vuosikausiin (Voi miksi sitä ei saa Suomesta, miksi?). Alkupalat syötyämme kävelimme Plakan alueelle, joka oli turistien valtaama. Osat paikoista oli selvästi pelkille paikallisille suunnattu, toisin sanoen, puuttui omalla kielellä turistia jututtava sisäänheittäjä, jolla kädessään listat kuudelletoista eri kielelle. Plakassa kuului iloinen puheensorina ja näkymät iltavalaistuksessa olevalle Akropolikselle olivat hienot. Illallinen syötiin yhdessä Plakan ravintoloista, souvalakia ja jälleen fanta lemonia.
Akropolis +40C
Maanantain ohjelmana oli kiipeäminen Akropolikselle. Vettä mukaan ja vähän sipsejä pitämään suolatasapaino kunnossa. Aamiainen nautittiin Hondos Centerin yläkerran kahvilassa maisemia Akropolikselle katsellen. Vähän luksusta pitää olla välillä matkoillakin mukana. Tällä kertaa akropolikselle kävely sujui hyvin suoraa reittiä jyrkästi ylöspäin kavuten. Ilma tuntui ainakin kymmenen astetta kuumemmalta kuin se oikeasti oli kiivetessä ylöspäin paahtavassa auringossa. Kaksi litraa vettä tuntui olevan liian vähän ja kun vihdoin pääsimme ylös päätimme maistaa "Euroopan kalleinta limua". Tätä myydään kioskissa Akropoliksen juurella. Olin varautunut maksamaan limusta vähintään viisi euroa, mutta yllätys olikin suuri kun hintaa olikin vain kolme euroa. Todistimme siis väittämän vääräksi Euroopan kalleimmasta limusta.
Kun Akropoliksen oli jo kerran aikaisemmin nähnyt, ei se tällä kertaa ollut niin vaikuttava. Nyt sitä tarkasteli kriitisimmillä silmillä. Kriittisyydestä huolimatta on sääli, kuinka Temppeli rapistuu rapistumistaan ja kuinka paljaalla silmällä näkee sen tuhon, mitä ilmansaasteet tekevät tuhansia vuosia vanhalle upealle rakennukselle.
Akropolikselta oli erittäin hyvät näkymät ympäri Ateenan. Polttavassa kuumuudessa oli myös mukava tutustua hyvin ilmastoidun museon patsaisiin. Akropoliksen museossa sijaitsevin Karyatidien kerrotaan itkevän joka yö menetettyjä siskojaan, jotka Lordi Elg varasti mukaansa. Nämä varastetut ovat nykyään Lontoon British Museum -museossa.
Ostoksilla
Jokaiseen hyvään matkaan kuuluu käyttää ainakin yksi päivä kunnon shoppailua. Tällä matkalla maanantaista tuli yhdistetty shoppailu ja nähtävyys päivä. Akropoliksella olemisen jälkeen "eksyimme" Ateenan ostoskaduille. Itse löysin varsin yllättäviä piirteitä, sillä en ostanut mitään. Lotta sen sijaan löysi itselleen kengät ja paidan. Olin viikkotolkulla painottanut itselleni, että rahaa ei ole ostaa mitään, eikä varsinkaan tilaa rinkassa. Ehkä pienellä henkilökohtaisella painostuksella oli siis vaikutuksensa. Hyvät ostosalueet Ateenasta löytyvät Monastirakin ja Syntagman välistä. Näillä kaduilla ovat kansainvälisten ketjujen liikkeet sekä paikallisia putiikkeja. Hondos Center Omonialla on kohtuuhintainen tavaratalo, kuin Kreikan Sokos ja hienossa Attica -tavaratalossa Syntagmalla on mahdollista päästä eroon viimeisistäkin rahoistaan, kuin Kreikan Stockmann.
Ateenan nähtävyydet
Tiistain valjettua lämpinänä ja aurinkoisena lähdimme kartoittamaan Ateenan nähtävyyksiä Mondon matkaoppaan avulla. Koska meillä ei ollut karttaa miljoonakaupungissa mukana päätimme, että menemme sinne minne löydämme sattumalta. Ensimmäisenä löysimme kreikkalaisen kansantaiteen museon Plakasta. Itse museo osuus oli melko tylsä, mutta ylimmässä kerroksessa oleva valokuvanäyttely oli aivan loistava. Laadukkaat kuvat olivat kuvattu Karpathoksen kauniilla saarella. Seuraavaksi kävelimme Olympieionille, ylijumala Zeukselle omistettuun temppeliin, jonka rakensi aikanaan Rooman keisari Hadrianus.
Olympieionilta poistuttaessa Lotta osti vanhalta mummolta postikortteja eurolla. Mummo kysyi, mistä olemme kotoisin ja Suomen sanottuamme nainen alkoi nauramaan ja rummuttamaan käsiään ja hokemaan jotakin outoa joistakin friikeistä. Tuijotimme mummoa silmät lautasen kokoisina, kunnes hän paljastai tarkoittavansa näillä friikeillä Lordin mörköjä. Kertoi vielä perään huudelleen, että Ateenassa kaikki rakastavat niitä monstereita.
Seuraavaksi kävimme katsomassa vanhaa Olympiastadionia eli Kallimármaroa. Tällä hetkellä paikalla sijaitseva stadion rakennettiin kopioksi panateenalaisesta stadiosnista ensimmäisiä moderneja olympialaisia varten vuodeksi 1896. Stadionille ei päässyt sisälle, mutta kaltereiden läpi siitä näki tarpeeksi.
Tämän jälkeen kierreltyämme jonkun aikaa kauniissa Plakassa menimme vielä tutustumaan Antiikin Agoraan, yhteen argeologista kaivauksista ja temppeleistä.
Yhteistä näille kaikille nähtävyyksille oli se, että niihin pääsi opiskelijakortilla ilmaiseksi. Kummallakaan ei ollut edes kansainvälistä opiskelijakorttia, vaan aivan suomalainen ammattikorkeakoulun ja yliopiston kortti. Ilmeisesti Ateenassa oli jokin kampanja, missä Eu:n kansalaiset pääsevät ilmaiseksi opiskelijakortilla.
Viimeisen illan ohjelmassa oli lähinnä söyminen Plakan näköalapaikalla. Valitsimme pienen tavernan rauhallisesta mutkasta. Näköala pimenevän Ateenan ylle oli kaunis sirkkojen sirittäessä ja kissanpentujen leikkiessä tiellä. Illan tietenkin kruunasi kerrassaan loistava Fetasalaatti.
Kiertelimme myös hieman Monastirakin turistikaupoissa ja palasimme hotelliin pakkaamaan rinkat aamua varten.
Kohti Santorinia
Aamulla herätys noin kello viisi, sitten huoneenluovutus, metrolla Pireukseen ja kiireellä rinkat selässä etsimään oikeaa porttia. Lippuihin oli kirjoitettu tietty portti, mutta tällä portillapa ei Pireuksessa näkynyt mitään laivaa. Laivan lähtöaika läheni ja läheni kunnes (suomalaisittain) viime hetkellä löysimme oikean laivan ja pääsimme sisään. Pireuksen aamutunnelma oli todella erikoinen. Kova meteli, paljon ihmisiä ja seisova kuumuus jo aamulla ennen seitsemää. Laivoja lastattiin ja ihmiset tunkeilivat niiden ympärillä, yksinäinen koira haukkui siellä täällä ja isot rekat ajoivat alueella. Laivan lähdettyä satamasta alkoi nopea matka kohti Santorinia Ioksen kautta.
