Pietari 20-22.08.2004

48 tuntia Pietarissa

Matka pietariin alkoi aikaisin aamulla Riihimäen rautatieasemalta. Junamatka meni pituudestaan huolimatta nopeasti. Junassa oli hyvin kansainvälinen tunnelma, matkustajia joka puolelta maailmaa. Koska kyseessä on vr:n paikallisjuna, sen ilmastoinnissa tosin olisi ollut toivomisen varaa. Vainikkalassa juna seisoi puolisen tuntia, samoin kuin viipurissa. Venäjän puolelle mentäessä maisemat muuttuivat radikaalisti, talot olivat varmasti samassa kunnossa kuin sotien aikaan Suomen omistaessa maat.

Pietarin suomen rautateiasema sijaitsee metroaseman läheisyydessä. Metroon on helppo löytää asemalta. Monissa opaskirjoissa ja kartoissa on vanhentunutta tietoa Suomen rautatieaseman sijainnista, niissä aseman väitetään olevan pl Leninan asesemalla. Muutama vuosi sitten Suomen junat siirtyivät käyttämään asemaa, mikä on Ladogskajan aseman läheisyydessä. TÄmä puolestaan on oranssilla linjalla Pietärin itäpuolella. Metrossa suunnistamista helpottaa huomattavasti mikäli osaa kyrilliset kirjaimet. Ilman niiden osaamista siellä selviytyminen voi olla vaikeaa, koska asemia ei ole kirjattu muutoin sinne.

Hotellit ovat keskustassa kalliita, mutta kannattaa panostaa siihen. Itse asuimme Hotel Kievskajassa kaupungin laidalla, lähellä Ligovski Prospectin metro asemaa. Matkaa tuonnekin metroasemalle oli muutama kilometri. Hotelli rakennuksena oli siisti ja kohtuullinen, mutta lämmintä vettä ei tullut. Asiasta ilmoittaminen hotellihenkilökunnalle ei auttanut lainkaan, koska heidän englanninkielen taitonsa oli olematon. Eivät myöskään edes yrittäneet ymmärtään. Muutoinkin palvelutasoon nähden todella kallis hotelli. Mielenkiintoiseksi tilanteen tekee se, että vieraanvaraisuus on venäläisille tärkeä asia, mutta työpaikoilla sitä ei sovelleta lainkaan, missään. Hotellin aamiainen oli erittäin runsas. Pöydässä oli valmiina leipää, vihanneksia ja leikkeleitä sekä mehua. Lisäksi pöytiin tuotiin jugurttia, puuroa sekä lämmin ateria. Hotellin esitteessä kerrottiin, että siellä on hyvä ravintola ja baari. Ravintola ei tuntunut vain olevan auki kuin aamiaisen aikaan.

Ensimmäisenä iltana oli ohjelmassa Baletti Mariinskin teatterissa. Liput olivat törkeän hintaiset (2200 ruplaa, noin 70€). Venäläisiltä lippujen hinnat ovat muutaman sata ruplaa. Joka tapauksessa kyseisen summan maksaminen yhdestä maailman parhaasta baletista ei harmittanut. Se mikä esitys oli kyseessä jäi arvailujen varaan. Joka tapauksessa kyseessä selvästikin oli poliittinen satiiri, joka kritisoi kommunismia. Vaikka Mariinskin teatteri tunnetaan pääasiassa klassisen baletin esittäjänä, tällä kertaa kyseessä oli modernimpaa balettia. Pitkäveteiseksi se ei kuitenkaan käynyt, esityksessä oli selvä juoni ja mahtavat tanssijat. Esitys kesti kaksi tuntia ja se päättyi venäläiseten bravo-huutoihin ja kukituksiin. Teatteri rakennus itsessään oli upea jo ulkoapäin, Katsomotilat olivat vielä hulppeammat:kullatut aitot ja mahtavat esiriiput.

Lauantaina oli vuorossa Eremitas. Koska olimme heränneet hyvin aikaisin, olimme keskustassa jo hyvissä ajoin. Ensimmäisen tunnin ajan etsimme kaatosateessa rahanvoihtopistettä, mitä ei tuntunut löytyvän. Myöhemmin samalla seudulla kävellessä niitä oli joka kulmassa. Vaihdoimme rahat Hotelli Palace Europen rahanvaihtopisteessä. Opaskirjamme mukaan tämä oli edullisimpia paikkoja vaihtaa. Myöhemmin löysimme myös paremmalla kurssilla olevia vaihtopisteitä. Palace Europe oli ainoa paikka matkamme aikana missä sai hyvää palvelua englanniksi. Matkalla poikkesimme Kazanin tuomiokirkkoon, mikä sijaitsee keskeisellä paikalla Nevsky Prospektilla. Otimme törkeän hintaisen taksin hotel Palace Europen läheisyydestä. Matka siitä Eremitakselle maksoi 400 ruplaa. Kaato sateessa on hyvä pyytää törkeää hintaa. Kannattaa sitten siihen taksiin kiinnittää huomiota enemmän. Valitsemamme taksi meinaan oli aivan tavallinen auto, minkä katolle oli parkissa olemisen ajaksi laitettu keltainen "taksi-kyltti" mikä ajon ajaksi heitettiin etupenkille.

Itse Eremitas oli hulppea suuri rakennus. Yksityishenkilöiden sisäänkäynti oli sisäpihalla ja mennessämme ennen kello 12.00 jono oli kohtuullinen ja meni muutamassa minuutissa. Sisäänpääsy oli turisteilta 350 ruplaa ja paikallisilta 100 ruplaa. Eremitaksen valtavien kokoelmien perusteelliseen tutkimiseen menisi useampi päivä. Itse kiersimme sen noin kolmessa tunnissa läpi. Loppuajasta siihen kaikkeen koristeellisuuteen ja kultaan yms oli jo niin turtunut, että upeimmatkaan taideteokset tai huoneet eivät säväyttäneen alkumatkan lailla. Hienointa antia museossa oli sisutetut huoneet sekä Rafaellon loggiat, jotka Katariina Suuri oli halunnut palatsiinsa. Ne ovat vastaavat kuin Vatikaanissa, mutta joihinkin kohtiin on tilalle laitettu tsaarin kaksipäinen kotka. Kahvilatiloja museossa oli vain sisätiloissa (ainakin sateella), lipputiskin jälkeen.

Loppupäivä meni kiertäessä Nevski Prospektin aluetta. Kirkko Veren Päällä oli vaikuttava rakennus, jonka läheisyydessä oli markkinat. Ainoa paikka missä törmäsin pieneen englanninkielen taitoon Palace Europen lisäksi. Lauantain aikana kiertelimme lisäksi ostoksilla ja kahviloissa. Kävimme myös tutustumasa Iisakin kirkon ympäristöön. itse kirkkoon oli niin huomattavat jonot ettemme ajatelleet tuhlata aikaa siihen. Kiersimme viehättävää ympäristöä kirkon ympäri. Samalla pääsi tutustumaan venäläisten tapaan hääpäivänään. Heillä oli tapana tulla paikallisten nähtävyysten luokse kuvauttamaan itsensä ja häävieraansa. Toisin kuin Suomessa, siellä tultiin näyttäytymään ihmisten pariin. Loppuilta kului katsellen kaupunkia. Hotelliin palasimme jo yhdeksän aikaan illalla.

Sunnuntaina oli vuorossa joko tutustuminen iisakin kirkkoon tarkemmin tai ostosten tekeminen. Jos olisimme menneet heti kirkkoon ja sen jälkeen ostoksille olisi aika riittänyt. Valitsimme ensimmäiseksi ohjelmaksi ostosten tekemisen. Koska kaupat aukesivat vasta kahdentoista aikaan, emme juurikaan ehtineet muuta tekemään kuin käymään Mangossa ja muutamassa muussa kaupassa.

Pääsääntöisesti ruokailimme kansainvälisten pikaruoka ketjujen ravintoloissa. Niissä oli helpoin ja nopein tilata sekä muutoinkin toimia. Kerran söimme paikallisessa ravintolassa, mutta saatuani hyvinkin suonikkaan lihanpalan (mikä lie, henkitorvi)) lautaselleni se ei enää juurikaan maittanut. Jos ruokaan on valmis panostamaan saa myös varmasti hyviä ruokia, itsellämme ei vaan käynyt niin kovin hyvä tuuri. Myöskään ostosten suhteen Pietari ei ole paras mahdollinen kaupunki. Muutamia edullisia löytäjä siellä voi tehdä, etenkin kengissä. Hintataso ja valikoima on hyvinkin suomen tasoa.

Pietarin matkaa suunnitteleville suosittelen matkaan mukaan hyvää karttaa ja opaskirjaa sekä hieman venäjän kielen taitoa, jo kohteliaisuus syistä. Varmasti saa parempaa palvelua mikäli vaivautuu opettelemaan muutaman sanan. Kaiken kaikkiaan upea kaupunki erityisesti arkkitehtuurista ja historiasta kiinnostuneille.